Mikään tekstiin liittyvä ei ole Adinalle vierasta, ja niinpä uusin aluevaltauksemme on videoiden tekstittäminen. Olemme sekä litteroineet haastatteluja että kääntäneet niitä suomesta englantiin ja englannista suomeen. Helppo homma, eikö? No ei.

Hyvässä lykyssä haastattelijalla on etukäteen mietityt kysymykset, jotka on helppo ymmärtää ja kirjoittaa tekstiksi, mutta välillä haastattelijankin pasmat menevät sekaisin, ja siinä sekä haastateltava että tekstittäjä pähkäilevät, että mitähän tässä nyt ajetaan takaa. Tekstittäjän on kuitenkin pystyttävä tulkitsemaan, mitä haastattelija tahtoo sanoa, jottei laita vääriä sanoja toisen suuhun.

Haastateltava sen sijaan puhuu koko ajan vapaata tajunnanvirtaa. Niinpä virkkeet jäävät kesken, sanoman sisältö tai aihe muuttuu kesken puheen tai haastateltava toistaa saman asian useampaan kertaan hitusen eri sanoin. Välillä suusta tulee virkkeitä, jotka eivät oikeastaan tarkoita yhtään mitään. Tekstittäjän on kuitenkin kunnioitettava puhujaa, eikä tekstittää lipsahduksia, vaikka katsoja niistä hupia saisikin.

Oma lukunsa ovat ne puhujat, jotka eivät puhu äidinkieltään. Vaikka aksentista saisikin selvää, voi puheeseen eksyä sanoja, jotka ovat kahden kielen yhdistelmiä tai jotka hitusen muistuttavat jotain oikeaa sanaa. Näiden merkitystä täytyy hakea puheen kontekstista, ja väärintulkinnan mahdollisuus on suuri.

Videon tekstittäjältä vaaditaan hyvää yleissivistystä, sillä aihealueet vaihtelevat laidasta laitaan. Taustatyötä joutuu tekemään välillä melkoisestikin, jotta löytää oikeat termit, ihmisten ja toimialojen nimet. Yhtiöillä on oma termistönsä ja siitä poikkeaminen vaikuttaa tekstityksen ymmärrettävyyteen. Tämän takia myös yleisön tuntemus on tärkeää: onko video kohdennettu asiakkaille, osakkeenomistajille vai omalle firmalle. Tästä pystyy päättelemään, kuinka tuttu aihe on katsojalle, ja osaa valita oikeat termit.

Koska katsojan on ehdittävä lukea teksti suunnilleen samassa ajassa kuin puhuja puhuu, täytyy tekstittäjän miettiä minkä verran tekstiä katsoja ehtii ruudulta lukea ja minkä verran ruudulle tekstiä mahtuu. Hyvänä harjoitteena on laittaa video pyörimään taustalle ja yrittää lukea kirjoittamaansa tekstiä sitä mukaa kuin videolta kuuluu puhetta. Jos edes tekstittäjä, joka jo tässä vaiheessa tuntee videon kuin omat taskunsa, ei ehdi tekstiä lukea, ei sitä ehdi lukea kylmiltään videon äärelle tullut katsojakaan.

Mistä sitten vähentää? Täytesanat (”basically”, ”niinku”) on tietysti helppo jättää pois, sillä ne eivät vaikuta ymmärrettävyyteen. Samoin on toiston laita: puhujat tuppaavat toistamaan samaa asiaa. Mutkia voi suoristaa myös yhdistämällä parin, kolmen virkkeen sisällön koherentiksi kokonaisuudeksi, etenkin jos puhuja jättää välillä virkkeensä kesken. Turhat adjektiivit voi surutta jättää pois ja sanoille voi keksiä lyhyempiä synonyymejä.

Kimuranteinta tekstittämisessä on se, että tekstin täytyy toimia nimenomaan tekstinä. Videon katsoja ei välttämättä osaa kieltä, jolla video on puhuttu tai katsojalla ei ole mahdollisuutta laittaa videossa ääniä päälle. Tekstin tulee olla helppolukuista ja muodostaa ymmärrettäviä kokonaisuuksia. Vapaasta tajunnanvirtapuheesta tätä on vaikea saada aikaan.

Pelkällä kertakuulemalla ei saa laadukasta lopputulosta aikaiseksi. Videon ja tekstin yhteensopivuutta on testattava muutamaan otteeseen ja vielä lopussa varmistettava, ettei tekstiä hioessa ole mennyt muuttamaan sisältöä liian erilaiseksi puheeseen verrattuna, jotta myös puhuja voi seistä tekstityksen takana, eikä katsoja, mikäli sattuu ymmärtämään sekä puhuttua että kirjoitettua kieltä, ala ihmetellä, miksi puhe ja teksti ovat niin kaukana toisistaan.

Pitkä ja haastava prosessi, mutta erittäin mielenkiintoinen.

– Ulla