Hyvä kuva vastaa tuhatta sanaa, mutta tuhatkaan sanaa ei riitä pelastamaan huonoa kuvaa käyttöohjeessa. Liian usein näkee, että käyttöohjeen kuvittaja on mennyt siitä, missä aita on matalin, eli ottanut kuvan suoraan mekaniikkapiirroksista tai räjäytyskuvista. Niinpä lukija saa eteensä kuvan, jossa jokainen ruuvi ja kolo on paikoillaan, ja kuva on pelkkää suttuista syheröä. Siitä on hankala nähdä, mitä pitää tehdä ja miten. Usein tällaisissa kuvissa myös suuntaa näyttävät nuolet tuppaavat hukkumaan yksityiskohtien sekamelskaan, vaikka tilannetta olisikin yritetty pelastaa värittämällä nuolet kirkkaanpunaisiksi.

Hyvä kuvittaja osaa kuvan kohdalla miettiä, mikä on se asia, jota käyttäjä on siinä kohti tekemässä, keskittyy juuri sen asian kuvaamiseen ja pyyhkii kuvasta pois turhat yksityiskohdat. Näin käyttäjä näkee selkeästi, mitä pitää tehdä, eikä huomio kiinnity sivuseikkoihin.

Mikäli kuvasta on numeroitava tai nimettävä osia, kannattaa varmistaa, että lopputulos pysyy siistinä. Jos laitteessa on paljon pieniä yksityiskohtia, täytyy tehdä useampi kuva, jotta käyttäjä löytää vaivatta kaikki osat, eikä tarvitse tihrustaa, mihin kohti mikäkin viiva vie. Kaikkia osia ei tarvitse numeroida tai nimetä, jos ne ovat itsestään selviä, kuten esimerkiksi näyttöruutu tai näppäimistö.

Jos laitteen käyttöliittymässä käytetään kuvakkeita, on niitä syytä käyttää myös käyttöohjeessa, jotta käyttäjä pystyy helposti löytämään tarvitsemansa kohdan sekä ohjeesta että laitteesta. Mikäli käyttöliittymässä yhdistetään sekä kuvake että teksti, on samaa kombinaatiota hyvä käyttää myös käyttöohjeessa, sillä osa käyttäjistä navigoi kuvakkeiden ja osa tekstien perusteella.

Myös kuvituksessa on huomioitava eri kulttuurit, erityisesti jos kuvassa on ihminen. Kantapään kautta on tämäkin tullut opittua. Esimerkiksi aikoinaan sarjakuvamaiseen käyttöohjeeseen piirrettiin päähenkilöksi kalju ihminen, kun ei haluttu tyypille mitään kulttuurispesifistä kuontaloa. Sitten kävi ilmi, että Kiinassa kaljuus edustaa sairautta, joten jouduttiin lisäämään tyypille tukka. Ja kaikkihan me toki tiedämme, että käsien ja käsimerkkien käyttäminen tulkitaan joissakin kulttuureissa erittäin epäkohteliaaksi. Ei siis peukuteta, eikä heristetä etusormea.

Kuvan sisällön lisäksi pitää kiinnittää huomiota kuvan teknisiin ominaisuuksiin. Webissä hyvin toimiva kuva ei heikon resoluutionsa takia käy painettuun oppaaseen. Vastaavasti painetun oppaan kuva voi olla liian raskas webbiin ladattavaksi. Viivapiirrokset sopivat hyvin kumpaankin ympäristöön, mutta valokuvasta tai ruutukaappauksesta on hankala saada tarpeeksi tarkka painettavaksi paperille. Kuhunkin tilanteeseen ja työkaluun on valittava siihen sopiva kuva tai kuvaformaatti.

Kuvan asemointi oppaassa ei ole yhdentekevä. Kuvan on syytä olla sitä selittävän tekstin välittömässä läheisyydessä, jottei käyttäjän tarvitse arpoa mihin tekstinpätkään kuva liittyy. Kuvan on myös tuettava luettavuutta, etenkin sellaisissa oppaissa, joiden formaatti poikkeaa tavanomaisesta kirjasesta. Kuva ohjaa katseen suuntaa.

Kuvan asemointi vaikuttaa käytettävyyden lisäksi koko oppaan visuaaliseen ilmeeseen: liian tiiviisti tekstin sekaan ahdettu kuva ei houkuttele lukemaan, kun taas kuvan ja tekstin ilmava rytmitys tekee oppaasta miellyttävän lukea. Toki asemoinnissa on otettava huomioon myös raha-aspekti. Paperi on kallista, joten liian väljä asemointi lisää painetun oppaan kustannuksia.

– Ulla